Rantalomailua ilman rantaa.

Espanja, tuo kannatuskulttuurin musta aukko. Komennus kävi kuitenkin Madridiin, joten pakkohan täältä on jotain löytyä, onhan? Koska kannatuskulttuurin saralla maa on kuitenkin vasta kehitysvaiheessa, oli näin asiasta kiinnostuneelle hankalaa löytää edes joku jengi jota käydä silloin tällöin vilkuilemassa. Naurettava, ylihinnoiteltu ja kaikkea rahan ylivaltaa futiksessa muutenkin oksettavasti edustava R€al Madrid natsipoppoineen nyt ei ainakaan innostanut, joten katseet oli suunnattava muualle. Tällä hetkellä paikallisessa divarissa eli Segundassa pelaava Rayo Vallecano on kuulemma katsomoiden kannalta ykkönen, mutta turhan vahvat vasemmistosympatiat eivät meikäläiseen oikein iske. Varmasti tulee tuokin meno tarkastettua jossain vaiheessa. Samoin käyn toki tsekkaamassa RM:nkin menon, mutta kun jo lähtökohtaisesti tietää ettei siellä ole mitään erikoisempaa nähtävää on mielenkiinto pääosin siirrettävä toisaalle.

Ensimmäisenä päätinkin erään paikalla jo aiemmin puoli vuotta olleen lutuurimiehen avustuksella tarkastaa Espanjan oman Vepsun, ikuisen epäonnistujan eli Atlético Madridin otteet. Frente Atlético on ainakin omien sanojensa mukaan Espanjan vanhimpia ultra-ryhmiä. Vielä kun jo kolmanteen peliin (kaksi ensimmäistä olivat Copa del Reyn puolivälierä ja välierä, joissa meno oli ihan ok) saimme tämän lutuurimiehen frendin (joka muuten sattuu olemaan Debrecenin ex-huli) ystävältä liput suoraan sektioon oli kaikki kunnossa. Luonnollisesti kontakti oli Frenten jannuja, hintakin oli vielä varsin sopuisa (puoleen hintaan ovh:sta) ja vastassa oleva Barcelona lupaili hyvää. Kaverin kautta hommatut liput saattavat muutenkin osoittautua myöhemmin hyödylliseksi kun itse puhuu sen verran espanjaa, että ymmärrys puolin ja toisin on saavutettavissa.

Jo ennen stadionille saapumista ilmaantui kuitenkin joitakin ongelmia, kun tapasimme kaikki Frenten pubissa Calderonin välittömässä läheisyydessä. Tässä vaiheessa näin vasta ensimmäistä kertaa paikallista casual-osastoa, vaikka Madridissa on tullut jo muutama viikko pyörittyä. Ongelmat lähtivät kun jannut olivat kiinnostuneita mistä tulemme. Suomalaiset ohitettiin olankohautuksella, mutta unkarilaisen kohdalla eräs frenteläinen päätti kysyä onko hän Romaniasta. Unkarilainen sylkäisi, ja tokaisi ettei todellakaan. Tätä seurasi välittömästi muutama avokämmen ja tilanteen kiristyminen. Tuli melkoisen puskista koko töniminen, eipä olisi tullut mieleen, että erään Espanjan oikeistolaisimpien jengien ultrista löytyy romanialaisia siirtolaisia! Tilanne kuitenkin rauhoittui suhteellisen nopeasti, ja sniikkasimme sektioon hieman myöhemmin. Luonnollisesti kiilasimme odottamattomasta vieraanvaraisuuden puutteesta huolimatta hyvinkin keskelle.



Sektion keskellä huomiota herätti heti runsas puolalaisten määrä, Ruch Chorzówin kannattajia oli paikalla varmasti vähintään parisenkymmentä. Muutoin seurasin matsia mukavasti heti capojen alapuolella, josta olikin hyvä seurata tapahtumia niin katsomossa kuin kentälläkin. Atletíhan pelasi itse ottelussa lähestulkoon täydellisesti, harvoin näkee kenenkään hallitsevan noin hyvin maailman todennäköisesti parasta jengiä vastaan. 2-0 maalista sain jotain tunnelmapaloja nauhallekin.

Puoliajalla olikin aikaa käydä kusella ja ottaa perusturistifotot, samoin hieman varuillaan piti olla kun mustalaiset keräsivät mobia tiiraillen unkarilaista frendiä. Toisaalta samalla pääsin vaihtamaan jonkun sanasen tämän tutun ultran kanssa, joka arvioi Frenten pääluvuksi noin 100, más o menos. Laulavien kannattajien määräksi hän taas arvioi noin tuhat, mikä mielestäni olikin varsin hankalaa, koska jengin osallistuminen vaikutti todella satunnaiselta. Samoin puolalaisten runsas määrä tuli selvitetyksi, seurojen välillä on suhteellisen uusi ystävyyssuhde. Kaveri vaikutti rennolta ja avoimelta sekä pirun kiinnostuneelta kun kerroin Suomen maajoukkueen kannatustoiminnasta sekä suomalaisesta kannattajatoiminnasta ylipäätänsä, lupasi toki tsekata parit videot ja varmasti keskustelemme myöhemminkin. Toivottavasti pääsen jatkossakin sektioon, unkarilaista tuskin enää kiinnostaa.



Muuten tsänttien pituus vaikutti vittumaisen lyhyeltä keskimäärin, joskin homma toimi tietyiltä osin hyvin. Esimerkiksi peliin reagoiminen spontaanein huudoin ja sen jälkeen tsänttiin taas yhtyminen toimi mainiosti. Samoin mielenkiintoni kiinnitti luonnollisesti capo-teline, jossa kaikessa yksinkertaisuudessa kolme megafonia oli nostettu ylös, käännetty eri suuntiin ja liitetty yhteen, tulevaisuudessa voisi erilaisena variaationa toimia stadikallakin. Capot vaihtuivat jatkuvasti, mikä ei juurikaan vaikuttanut katsomon toimintaan. Parhaillaan lauluun yhtyi varmasti viitisen tuhatta ihmistä, mutta pahimmillaan laulut jäivät muutaman kymmenen laulettaviksi. Chantit olivat pääosin Etelä-Amerikasta tuttuja ja toimivia ralleja, erityisesti päähän jäi soimaan aiheeltaan hyvä Volveremos otra vez, jonka teemana on paluu huipulle ja mestareiksi asti. Muuten vittuilu-chantteja lukuunottamatta, runsaasta lauluvalikoimasta huolimatta setti jäi vähän tasapaksuksi. Ottelun toinen puoliaika oli melkoista Barcan hallintaa, mutta luojan kiitos tasoitusta ei koskaan tullut. Huvitusta herätti Espanjan lippujen ajoittainen nostelu yhdistettynä vittuiluchanttiin, te ootte vaan osa Espanjaa! Samoin hieman puskista tuli Atletí fans - Hooligans - vuoropuhelu, johon innokkaimmin vaikuttivat osallistuvan katsomon naiset... Yritystä kuitenkin löytyy, ikävä kyllä hankalalta vaikuttaa ääriliikkeiden toiminta täällä päin maailmaa.